Kikka, koko kansan tuntema viihdyttäjä, oli yksi suomalaisen pop-iskelmän kirkkaimmista tähdistä 1980- ja 1990-luvuilla. Oikealta nimeltään Kirsi Hannele Sirén (os. Viilonen), hänet muistetaan energisistä esiintymisistään, rohkeista sanoituksistaan ja ennen kaikkea kyvystään tuoda iloa yleisölle. Mutta Kikan elämä ei ollut pelkkää loistoa – taustalla oli paljon kipua, taistelua ja yksinäisyyttä.
Hänen kuolemansa 3. joulukuuta 2005 järkytti koko kansaa. Aluksi puhuttiin sydänkohtauksesta, mutta myöhemmin selvisi, että todellinen kuolinsyy oli useiden lääkkeiden yhteisvaikutuksesta aiheutunut myrkytys. Tässä artikkelissa pureudumme syvemmin siihen, mitä todella tapahtui – ja miksi Kikka kuolinsyy on yhä ajankohtainen ja opettavainen puheenaihe.
Kikan nousu tähteyteen
Tampereella syntynyt Kikka aloitti uransa laulajana jo nuorena. Hänessä oli lavakarismaa ja poikkeuksellinen kyky ottaa yleisö haltuun. Hänen debyyttialbuminsa Mä haluun viihdyttää ilmestyi vuonna 1989 ja myi nopeasti kultaa. Musiikki oli tarttuvaa, sanoitukset provosoivia ja imago seksikäs – resepti, joka herätti tunteita puolesta ja vastaan.
Hänen ikoniset kappaleensa, kuten Sukkula Venukseen, Tartu tiukasti hanuriin ja Apinamies, muokkasivat suomalaisen kevyen musiikin kenttää ja toivat esiin naisen seksuaalisuuden aivan uudella tavalla. Hän oli sekä poptähti että kulttuuri-ilmiö.
Vaikka media usein keskittyi hänen ulkoiseen olemukseensa ja rohkeisiin esityksiinsä, Kikka oli myös lahjakas muusikko, joka osallistui aktiivisesti kappaleidensa tekemiseen ja keikkaili ahkerasti ympäri Suomea.
Henkilökohtaiset haasteet varjostivat menestystä
Menestyksen takana oli kuitenkin toinen tarina. Kikka ei koskaan täysin päässyt irti lapsuutensa traumoista. Hän oli kertonut kokeneensa perheväkivaltaa ja hyväksikäyttöä, jotka jättivät syvät jäljet hänen itsetuntoonsa ja minäkuvaansa.
Näitä traumoja hän käsitteli pitkälti yksin, sillä mielenterveysongelmista ei 80- ja 90-luvuilla puhuttu avoimesti – ainakaan julkisuuden henkilöiden kohdalla. Kikka kamppaili mm. epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa ja käytti lääkkeitä ja alkoholia helpottamaan sisäistä ahdistustaan.
Sisarensa Kati Lahden mukaan Kikka oli herkkä, empaattinen ja hyvin rakastava ihminen, mutta samalla erittäin epävarma ja haavoittuva. Julkisuus loi hänelle roolin, josta hän ei päässyt irti – ja tämä rooli oli usein ristiriidassa hänen todellisen minuutensa kanssa.
Käännekohta – yritys nousta takaisin
Vuonna 2005 Kikka oli taas nousukiidossa. Hän suunnitteli uutta musiikkia Ilkka Vainion kanssa ja oli saanut elämäänsä uudenlaista toivoa ja suuntaa. Hän oli myös tehnyt elintapamuutoksia, kuten vähentänyt alkoholin käyttöä ja keskittynyt tyttärensä kanssa vietettyyn aikaan.
Hän osallistui jälleen jumalanpalveluksiin ja löysi lohtua uskosta. Hän puhui läheisilleen siitä, kuinka hän halusi kääntää uuden lehden elämässään. Hän oli jopa harkinnut avointa puhetta mielenterveysongelmistaan julkisuudessa – tarjotakseen vertaistukea muille samojen ongelmien kanssa painiville.
Mutta valitettavasti tämä käänne tuli liian myöhään.
Kikka kuolinsyy – myrkytys lääkkeiden yhteisvaikutuksesta
Kikka löydettiin kuolleena kotoaan 3. joulukuuta 2005. Hänen oma 9-vuotias tyttärensä löysi äitinsä menehtyneenä, mikä tekee tapahtumasta vieläkin sydäntä särkevämmän.
Alkuun mediassa puhuttiin sydänkohtauksesta, mutta myöhemmin selvisi, että kuolinsyy oli monen eri lääkkeen yhteisvaikutus – käytännössä myrkytys. Hän oli ottanut useita psyykenlääkkeitä, joita ei ollut tarkoitettu yhdistettäväksi, ja alkoholi pahensi vaikutusta entisestään.
Tämä tieto tuli julki vasta vuosien jälkeen, kun hänen siskonsa päätti täyttää Kikan viimeisen toiveen: kertoa julkisesti, mitä todella tapahtui. Kikka oli pyytänyt siskoaan paljastamaan totuuden, jos jotain hänelle sattuisi – jotta muut voisivat oppia hänen virheistään.
Julkisuuden ristiriita
Kikka rakasti esiintymistä ja yleisöä, mutta hän myös pelkäsi hylätyksi tulemista. Julkisuus loi hänelle suuren lavapersoonan, mutta se myös esti häntä olemasta oma itsensä. Hän pelkäsi näyttäytyä hauraana ja sairastavana – sillä silloin hän ei olisi enää se Kikka, jonka fanit tunsivat.
Media ei ollut lempeä. Häntä vähäteltiin, kritisoitiin ja usein leimattiin pelkäksi ”seksikkyyden tuotteeksi”. Tämä asetti paineita, jotka vain pahensivat hänen ahdistustaan ja ajoivat häntä entistä enemmän lääkkeiden ja alkoholin piiriin.
Mikä jäi jäljelle – Kikan perintö
Vaikka Kikan elämä päättyi traagisesti, hänen työnsä ei ollut turhaa. Hän raivasi tietä naisten avoimemmalle seksuaalisuudelle suomalaisessa musiikkikulttuurissa ja loi itselleen paikan kansan sydämissä.
Hänen tarinansa muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on puhua avoimesti mielenterveydestä, hakea apua ja olla toistemme tukena. Yksikään ihminen ei selviä yksin – eikä tarvitsekaan.
Kikan kappaleet elävät edelleen radiossa, keikkasaleissa ja karaokebaareissa. Hänen äänensä on ikuistettu levyihin, mutta ehkä tärkein perintö on se keskustelu, jonka hänen elämänsä ja kuolemansa ovat synnyttäneet.
Mitä voimme oppia?
Kikka kuolinsyy ei ole vain lääketieteellinen toteamus – se on osa suurempaa tarinaa. Se kertoo ihmisestä, joka oli lahjakas, rohkea ja karismaattinen, mutta joka jäi lopulta yksin omien taistelujensa kanssa.
Tämä tarina voi olla herätys monille: niille, jotka kamppailevat päihteiden kanssa, niille, jotka elävät kovien ulkokuorten takana – ja niille, jotka voivat olla se olkapää, johon nojata.
Yhteenveto
Kikka kuolinsyy – useiden psyykenlääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutus – oli traaginen, mutta myös ehkäistävissä ollut tapahtuma. Hänen tarinansa muistuttaa meitä siitä, että mielenterveys on yhtä tärkeä kuin fyysinen terveys, ja että avun pyytäminen on rohkeuden eikä heikkouden merkki.
Kikka oli enemmän kuin artisti – hän oli äiti, sisko, ystävä ja ihminen, joka yritti parhaansa. Hänen elämänsä on esimerkki siitä, kuinka haavoittuvaisuus, julkisuus ja sisäinen kipu voivat yhdessä johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin. Mutta hänen muistonsa ei ole vain surua – se on myös toivoa, ymmärrystä ja mahdollisuus muutokseen.